Ja niin valmistuivat lapaset tälläkin kertaa. Olen syksyn aikana ihastunut lapasten kutomiseen. Yksistä omista lapasista se innostus lähti ja nyt olen tehnyt jo kolmet syksyn aikana. Näistä tuli kieltämättä parhaimmat. Kolmas kerta toden sanoo?
En ole koskaan pitänyt itseäni kovin luovana tyyppinä - mitä luovuus sitten oikeastaan edes tarkoittaa. Monesti ymmärrän luovuuden tietynlaisena boheemiutenakin. Maalataan värikkäästi ja musisoidaan samalla. En osaa niitä kumpaakaan - joten luovuus pois minusta. Innovatiivisuuden käsite on työelämästä tuttu, missä arvostetaan uudistuksen ja kehittämisen kulttuuria. Tässä olen kieltämättä jo parempi. Luovuutta kuvataan myös taitona ja uskalluksena elää aidosti ja läsnäolevasti. Kuulostaa hyvältä ja mielenkiintoiselta - kumpa aina pystyisi tähän hektisen arjen lomassa.
Käsityöt ja erilaisten askarteluiden tekeminen on rentouttavaa puuhaa. Samoin valokuvauksen harjoittelu ja kehittyminen siinä. Itse pidän kauniiden kuvien ja taiteenkin katselusta. On myös palkitsevaa huomata, miten omista käsistä syntyy jotakin konkreettista. Käsityöt kategoriana pitävät todellakin sisällään monenlaista toimintaa.
Käsitöiden tekeminen on rauhoittava hetki arjessani. Siinä pysähtyy paikoilleen ja rauhoittuu tekemään käsillä. Ajatukset kiinnittyvät joko täysin uuteen asiaan tai sitten esimerkiksi kutoessa voi päivän tapahtumia jäsennellä mielessään. Vastapainon hakua siis!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti