Ensimmäinen huivini

Jossain kohtaa pelkät sukat ja lapaset alkoivat kyllästyttää ja halusin uutta haastetta neulomiseen. Sukat ovat edelleenkin se, mitä pääasiassa tulen neulomaan. Onneksi uskalsin lähteä kokeilemaan muutakin. Ensin tuli alpakkapipo, vaikkakin virkaten. Nyt huivi pitsireunalla. Olen kyllä joskus kutonut jopa villatakin itselleni, mutta siitä on muutama vuosikymmen aikaa. 

Huivin nimi on Mukautuva-huivi, jonka on suunnitellut Tinna Aalto. Aloitin huivin marraskuun alkupuolella ja sain sen valmiiksi nyt alkuviikosta. Aikaa huivin tekemiseen kaikkiaan meni pari viikkoa ja kudoinkin sitä kyllä ahkerasti. Tämä oli sohvakäsityöni. Ohjetta alun jälkeen ei tarvinnut vilkaista kun vasta pitsiä tehdessä. Uutta huivin tekemisessä oli poikittain reunaan kudottava pitsi. Se oli helppoa ja mukavan erilaista. 

Mukautuva-huivi on erinomainen ensihuivi, josta ainakin minä sain innostuksen kokeilla kutoa muitakin huiveja. Helpon kutomisesta teki myös vain yhdellä langalla kutominen. Kudon aika paljon kirjoneulesukkia, joissa saatetaan käyttää jopa kolmea lankaa samaan aikaan. Lankana käytin Katian infinity shawlia, joka on merinovillaa. Langassa on ihana liukuvärjäys ja väri vaihtui hyvin huomaamatta. Etenkin huiveihin sopii mielestäni erinomaisesti tällaiset liukuvärjätyt langat, joita muuten tulee käytettyä hyvin harvoin. 

Uusi projekti on jo aloitettu. Saapi nähdä mitä siitä tulee. Kun olen saanut hiukan matkaa tehtyä, näytän tänne blogin puolelle myös mistä on kysymys. 

Kranssikurssin satoa

Osallistuin eilen Kukkakauppa Piia Jaalan järjestämälle kranssikurssille. Olipa kerrassaan mukava iltapäivä. Liike on ihanan tunnelmallinen ja sinne oli sytytetty kynttilöitä. Itse olen jo niin joulutunnelmissa, että täydelliseksi tämän kurssihetken olisi tehnyt taustalla soineet joululaulut.

Nykyään suositut kevyet kranssit miellyttävät silmääni ja olipa ihanaa päästä itsekin kokeilemaan sellaisen tekoa. Kurssi kesti pari tuntia ja aloitimme sen nauttimalla glögiä sekä maistelemalla mitäs muuta kuin kranssipullaa. Kurssilla kranssin teon helpoksi tekee valmiiksi asetetut tarvikkeet. Mitään ei tarvinnut hankkia vaan kaikki oli käden ulottuvilla. 

Meillä oli käytössämme huima määrä erilaisia kranssiin soveltuvia kukkia ja vihreitä oksia. Meinasi tulla valinnan vaikeus, koska teki tietysti mieli käyttää niitä kaikkia. Kurssi lähti liikkeelle kahden erilaisen kranssin esittelyllä. Meille näytettiin alusta asti, miten kranssi valmistuu. Sen jälkeen oli meidän vuoromme. Ensin pohja pajusta ja sitten luovaan työhön. Tein kaksi erilaista kranssia, joista toinen on rouheisemman jouluinen ja toinen hieman herkempi.

Kotona oli enää ripustamisen vaikeus - minne laittaa kaksi ihanaa kranssia. Meillä on haasteellinen ulko-ovi ja en ole halunnut tehdä siihen naulanreikää. Kranssi ulko-ovessa olisi ollut kaunis. Nyt kranssit päätyivät havuisempi keittiön ikkunaan ja tämä herkempi olohuoneeseen. 

Joulutortut leivottu!

Ensimmäiset joulutortut on nyt sitten tehty meillä. Syön kyllä joulutorttuja, mutta ne eivät ole suosikkejani leivonnaisista. Ne kuitenkin kuuluvat jouluun ja joulutorttuja melkeinpä kuuluu tehdä jouluun valmistautuessa. Ulkona on tänään sateista ja harmaata. Laitoin kynttilän palamaan ja aloin leipoa - vain joululaulut puuttuivat. Täällä tosiaan aletaan päästä joulun tunnelmaan!

Tänä vuonna somen hittijoulutortut on tehty vihreät kuulat - täytteellä. Vihreiden kuulien kauden avasi syksymmällä Jaffa-keksit, joita mekin olemme muutaman paketin "maistelleet". Jää nähtäväksi tulenko testaamaan vielä tortuissani tätä täytettä. Tykkään käyttää tortuissa aprikoosihilloa. Luumuhillosta tykkään myös. Olisin tehnyt torttuja kahta laatua, mutta luumuhilloa ei jostain kumman syystä kaupassamme ollut. Aprikoosihillo on paljon raikkaamman makuinen ja jos et ole kokeillut sitä niin iso suositus tälle. Itse sain vinkin tähän jo vuosia sitten siskoltani. 

Onkos siellä jo leivottu joulutorttuja - perinteisiä vain vihreällä keskustalla?

Hyvää ja herkullista viikonloppua! 

Kalenteriharrastus ja tarrat

Siitä on reilu vuosi, kun sukelsin kalenterien ihanaan maailmaan. Aina minulla on ollut jonkilainen kalenteri käytössä ja myöskin aina sitä on tuunailtu jollakin tavalla. Tästä varmasti ensimmäiset muistot löytyvät yläasteen Teinikalentereista.  Halusin esitellä eilen saapunutta postia. Miten aikuinen ihminen haluaakin ostaa tarroja. Miten aikuinen ihminen voi laittaa monta kymmentä euroa rahaa tarroihin. Kyllä taas eilen mietin tätä asiaa! 

Tiedän, että moni kalenterituunaaja hankkii kauniita tarroja, mutta ei sitten raaskikaan käyttää niitä. Itselläni asia on juurikin niin, että ostan kaikki tarrani juurikin käyttöä varten. Kalenterini sivut ovat ennen niiden laittoa pelkistettyjä juurikin tästä syystä. Jokainen viikkoaukeama näyttää omanlaiseltaan tuunauksen jälkeen. Tuunaus tarkoittaa kalenterin koristelua, jossa itselläni tarrat ovat pääosassa. Mikä onkaan piristävämpää työpäivän aikana kuin katsoa sovittuja asioita kauniista kalenterista. Kalenteri onkin minulle väline päästä luomaan jotakin kaunista, organisoida ja järjestää asioita sekä piristys arjen keskellä. Kalenterissani yhdistyvät kaksi minulle tärkeää asiaa, jotka ovat organisointi ja visuaalisuus. 

Tämä ei ole maksettu mainos, vaan täysin omia tilauksiani. Arvostan käsityötä ja pienyrittäjyyttä. Haluan myös tarraostoksillani tukea juurikin tämän tyyppisiä yrittäjiä. Jemina piirtää kaikki tarrat ja tuotteet itse sekä painatuttaa kaiken suomessa. Tarrat ja paperit ovat erittäin laadukkaita - kyllä, tarroissa todellakin on eroa. Iso suositukseni Jeminan tuotteille! 💙

Mitä tapahtuu marraskuun hämärinä iltoina?

Marraskuu on jo hyvin aluillaan ja ensi viikolla taitamme puolen kuun kohdan. Moni kokee syksyn inhottavana aikana, mutta miten olen ollut aistivinani tänä vuonna myös syksyn tunnelman ihastelua. Kellojen siirron jälkeen illat ovat olleen niin pimeitä jo todella aikaisin. Kello on tätä kirjoitellessani puoli viiden paikkeilla ja sisältä ulos katsoessani näyttää säkkipimeältä - no tänään on hyvin pilvinen päiväkin, mikä tietysti vielä korostaa pimeyttä. 

Mitä sitten tapahtuu marraskuun hämärinä iltoina? 

💜 Töistä kotiin tullessani vaihdan heti kotivaatteet ja laitan jalkaani villasukat

💜 Sytyttelen kynttilöitä. Olen huomannut, että tuikut kun sytyttää neljän - viiden maissa, niin ne ehtivät hyvin sammua siihen mennessä kun on aika mennä nukkumaan. Kausivalot on meillä ajastettu syttymään ja sammumaan tiettyihin aikoihin - miten kätevää!

💜 Pimeät illat ovat kuin lupa istua sohvalla katsomassa lempi ohjelmia telkkarista - viltti on tietysti tärkeä osa tätä sekä nyt jo punaisen sävyisiksi vaihdetut jouluisemmat sohvatyynyt

💜 Puikkojen kilinä - sohvalla on aikaa kutoa. Tänä vuonna olen hurahtanut neulomisen suhteen multitaskaamiseen. Olen ymmärtänyt hankkia sohvakäsityön. Sohvakäsityö on sellainen, jota voi tehdä telkkaria katsellessa. Se on sen verran helppo, että sitä tehdessä ei tarvitse tuijotella ohjeita!

Muun muassa näistä on marraskuun hämärät illat meillä tehty. Kuvituksena on viikonloppuna aloittamani Mukautuva-huivi, jota kudon liukuvärjätystä langasta. Tämän hetkinen sohvakäsityöni. Aina oikeaa ja joka toinen kerros silmukanlisäyksiä. Helppoa!