Herkullinen omeletti

torstai 29. syyskuuta 2016

Tämä omeletti on niin helppo ja herkullinen, että halusin julkaista ohjeen täällä blogissakin. Olimme vuosi sitten kesällä häämatkallamme Malediiveillä ja mieliteko omeletteihin jäi siltä reissulta. Joka aamu siellä söimme aamupalaksi juuri kyseisen omeletin. Tämä omeletti ei ole ollenkaan raskaan oloinen tai maultaan tunkkainen, jollaisia olen myös itse tehnyt ja syönyt. Tämä on kaikkea muuta. Herkullisin omeletti minkä tiedän!


Tarvitset: 2 munaa, puolet pienestä punasipulista, pala chiliä ja tomaattia. 


Chiliä laitoimme noin 1/4 / omeletti. Itse en välitä kovin tulisesta, mutta pieni määrä chiliä kumma kyllä raikastaa omeletin!


Kaikkea voit laittaa maun mukaan. 
 Tomaatit olivat pitkulaisia kiinteämpiä tomaatteja, joista ei tullut paljoa nestettä. Nämä ovat mielestäni omelettiin parhaimpia. Tomaattia yhteen munakkaaseen meni 1,5 kpl. Tomaatin määrää pitää miettiä koon mukaan. Olen tehnyt myös pikkutomaateista ja hyvää on tullut. 


Paistorasvaa pannuun: kipon sisältö sinne pehmentymään ja kuullottumaan. Käytimme voi - oliiviöljy-seosta paistamiseen. 


Kun seos on paistunut tarpeeksi, ei kun munat sekaan!


Paistoa siten, että pinta on hyytynyt. Emme paista omelettia molemmin puolin. Rouhaisu suolaa ja pippuria omeletin pintaan maun mukaan. 


Halutessasi maun mukaan juustoraastetta. Nam!


Taitto...


...hetki vielä paistoa, jotta juusto ehtii hieman sulaa sisälle. 


Ja ei kun syömään. Tämä on todella hyvä, helppo ja nopea päivällinen meillä.

Syyskuisen illan tunnelmaa

tiistai 27. syyskuuta 2016

Aurinko laskee aina vaan aikaisemmin ja hämärän huomaa jo selkeästi illan aikana. Joka ilta on kynttilöitä sytytelty ja tunnelmavaloja laitettu päälle. Kodin tunnelma on syksyn myötä muuttunut mielestäni kodikkaammaksi ja sisustaminenkin on alkanut jälleen kiinnostaa. Mitään radikaalia emme kuitenkaan ole kotona muuttaneet. Lähinnä sisustaminen on ollut tekstiilien vaihtoa ja lasitetun terassin sisustamista tunnelmavaloilla.

Ulkona on jo jonkin aikaa roikkuneet aurinkokennolamput, jotka vaihtelevalla menestyksellä ovat syttyneet iltaisin hämärän tullen. Pihaistutuksessa olevat aurinkokennovalaisimet ovat ainoita, jotka takuuvarmasti palavat joka ilta. Ne ovat latautuneet hyvin ja palavat pitkään. Muut eivät ole niinkään latausvarmoja.

Siirsimme keittiön ruokailupöydän yllä olleen kattokruunun lasitetun terassimme kattoon. Se näyttää upealta kun valot syttyvät siihen illalla. Kerrankin yhtenä iltana kaikki pihamme aurinkokennovalaisimet sattuivat palamaan yhtä aikaa ja pitihän ne nopeasti käydä ikuistamassa ;)













Patikoimassa Savojärven kierroksella

lauantai 24. syyskuuta 2016

Kiireisen viikon jälkeen vapaapäivät ovat aina niin tervetulleita. Päätimmekin lähteä tänään aamuisen torilla käynnin jälkeen patikkaretkelle Kurjenrahkan kansallispuistoon. Ilma oli ihanan syksyinen ja kirpakka. Syksy on ehtottomasti yksi lempivuodenajoistani. Savojärven kierros on tullut meille tutuksi ja ensimmäisen kerran olimme siellä viime syksynä. Olimme muutama viikko sitten kiertämässä viimeksi tämän reitin. Suositteluni. 

Tämä reitti on vaan aivan parasta mitä tiedän. Ensinnäkin koko reitti on täynnä kaunista katsottavaa. Mieli lepää ja stressitasot laskevat! Reitti on myöskin sopivan pituinen. Yhteensä noin 6 km. Maasto on tasaista ja pitkospuut loistavassa kunnossa. Reitti myös sopii eri kuntoisille ihmisille lapsista alkaen. Ulkoiluvaatteet päälle, reppu selkään ja ei kun menoksi!

Grillauspaikat löytyvät noin reitin puolivälistä, kiersi reittiä kumpaan suuntaan tahansa. Oma suosikkini on kiertää reitti järven etelärantaa pitkin rantapihalle. Rantapihalla grillailemme makkarat ja muut eväät. Tänään oli suklaabanskuja myös matkassa. Grillailujen jälkeen jatkamme järven ympäri. Reitti järven eteläpuolella on enemmän metsässä liikkumista. Itselleni järven reunaa pitkin kävely on kuin piste iin päälle ja parhaat palathan kannattaa jättää viimeiseksi ;)

Parkkipaikalta rantapihalle patikointi kestää rauhallisesti noin 45 minuuttia. Grillailuun kannattaa varata oma aikansa riippuen onko tulia jo sytytetty vai ei. Muutama viikko sitten teimme tulet itse ja grillipaikalla aikaa meni noin tunti. Tänään puut paloivat jo kun pääsimme paikalle. Näin ollen selvisimme sieltä puolessa tunnissa jatkamaan matkaa. Grillailu on kuitenkin yksi retkeilyn kohokohdista, joten sielläkin on mukavaa viettää aikaa. Tänäänkin sattui ystävällisiä ihmisiä samaan aikaan paikalle juttelemaan. Loppureittiin meni tänään noin 50 minuuttia. Tässä ajassa ehdimme ottaa myös kuvia ja ihailla maisemia. Tähän patikkaretkeen kannattenee siis varata aikaa noin 3 tuntia. 










Syyskuinen keskiviikko

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Päivät kuluvat todella nopeasti. Jatkuvasti on maanantai ja seuraavaksi taas perjantai. Ihan kuin eläisi kaksipäiväistä viikkoa. Töissä on kiirettä ja myöskin vapaa-ajalla tekeminen ei ota loppuakseen. En väitä kuitenkaan etten ehtisi myös laiskotella, sillä kiitettävästi olen myös tv-sarjoja seurannut.

Hektinen arki on tietyllä tapaa mieleeni, sillä mikäpä sen mukavampaa kuin mielekäs ajankulu ja tekeminen. Tykkään täyttää kalenteria ja suunnitella kaikkea tulevaa. Stressiä on aiheuttanut muutama erittäin vaikea tenttikirja. Odotankin jo kuun vaihtumista, jotta pääsisin keskittymään uusiin mukavampiin asioihin. Toisaalta haasteet on mukavia ja niistä selviäminen tuo hyvän mielen. Melkoinen voittajafiilis kun selättää vaikeat tilanteet!

Iltasin on mukavaa sytytellä tunnelmavaloja palamaan ja linnottautua sohvalle viltin alle. Kynttilöitäkin olemme jo polttaneet useampana iltana. Takkapuita on haettu sisälle lämpiämään, mutta vielä syksyn ensimmäinen takkatuli odottaa sytyttämistään. Ehkäpä viikonloppuna?

Odottelen jo syksyn vieläkin kirpakammaksi muuttuvia ilmoja. Vaahteroiden lehdet loistavat jo värikkäinä. Pitää jokin aurinkoinen päivä käydä kameran kanssa kävelyllä. Olen myöskin huomannut iltojen pimeytyvän aina vaan aikaisemmin. Loistavaa, syksy sen kuin syvenee! :)






Mukavaa puoliväliviikkoa kaikille!

Kaunis Masku

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Ajelen usein Maskun ohi isoa tietä pitkin Raumalle. Tätä on tullut kuljettua koko elämäni ajan, mutta noin kolme viikkoa sitten olin ensimmäistä kertaa Maskun kirkonkylällä. Oikeastaan ihan sattumalta, sillä työni vei minut käymään siellä.

En ollut ajatellut Maskusta aiemmin mitään erityistä. Kalustetalo ja muut kaupat sen ympärillä ison tien varrella. Ei oikein mitään houkuttavaa. Tästä syystä yllätyin suuresti kun autoni kaarsi kirkonkylälle ja eteeni aukeni kirkon ohitse menevä tie. Voi minkä paikan olinkaan löytänyt. Sinne piti päästä uudelleen. Niin kaunista ja idyllistä.

Tämän viikon loppupuolella oli taas päivä kun työni vei Maskuun. Auton takapenkillä oli kamera tietoisesti mukana. Syksyinen aurinko lämmitti mukavasti kun parkkeerasin autoni kirkon läheisyyteen. Ja ei muuta kuin valokuvauskurssin oppeja kokeilemaan. Sain mielestäni vangittua kivan palan Maskua.










Talvea odottamaan

perjantai 16. syyskuuta 2016

Olen aina tykännyt käsitöistä. Eniten ehkäpä kutomisesta ja erilaisista askarteluista. Olin ala-asteella kun mammani, joka olikin kova käsityöihminen, opetti minut kutomaan. Tai neulomaan, miten kukin haluaa sanoa. Minä tykkään puhua kutomisesta, kuten mammanikin.

Syksyn tullen etenkin käsitöiden teko nostaa kesän jäljiltään päätään ja innostaa taas suunnittelemaan sekä tekemään kaikenlaista. Sukkia on puikoilla, mutta tällä kertaa tein muutakin. En ole sitten ala-asteen kutonut lapasia. Muistan vieläkin lapaset, jotka koulussa kudoimme. Halusin tehdä silloin kirjoneuletta. Väreiksi olin valinnut vaaleansinisen ja harmaan. Värit ovat pysyneet suosikkeina. Ainoastaan ongelmaksi tuli silloin se, että kirjoneuleeni oli niin tiukkaa ettei sinne lapaseen käteni mahtunut.

Traumaattista kokemusta piti nyt uhmata. Tuloksena on aikuisikäni ensimmäiset lapaset ja ne mahtuvat käteen!






Tykkään ja tulen tekemään näitä uudelleenkin. Mallina Nagu Trad.

Valokuvauskurssilla

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Vihdoin se päivä koitti eilen. Olin valokuvauskurssilla! Kesällä kahden ystäväni kanssa tuli juttua valokuvauskurssista ja päätimmekin toiminnan naisina alkaa selvitellä asiaa. Yhden valokuvausliikkeen kurssille jo osittain ilmoittauduimme, mutta jostain syystä kurssia ei koskaa pidetty. Blogeja pitkään seuranneena olin kiinnittänyt jo aikaisemmin huomiota Koti kaupungin laidalla Fridan pitämiin valokuvauskursseihin ja sainkin idean ehdottaa, että ilmoittautuisimme sellaiselle.

Ja niin eilen se oli, pitkään odottamani päivä! Olen jo muutamia vuosia omistanut Olympus Pen - kamerani osaamatta käyttää sitä muutoin kuin automaattiasetuksilla. Monen monta kertaa on ollut mielessä ajatus kameran vaihdosta, koska totta kai olen ajatellut kamerassa olevan vikaa. Mitenkäs muuten? Kiitos Fridan, voin nyt todeta että säästin pitkän pennin ja kamera kelpaa jälleen minulle... ainakin jonkin aikaa. Ymmärrän mitä tarkoittaa aukko, valotusaika ja ISO-arvo. Tämän lisäksi löydän nämä kamerastani ja osaan säätää ne. Näillä pääsee jo pitkälle. Olen iloinen ja onnellinen. KiitosKiitosKiitos!

Valokuvauskurssi oli järjestetty Liedon sisustus - ja lankakauppa Kotilaiturissa. Turussa vuosikausia asuneena en ollut aiemmin kuullut kyseisestä paikasta. Lyhyesti kuvaten kaupassa yhdistyi kaikki kiinnostuksen kohteeni, mikä tuntui todella yllättävältä. Kotilaiturista löytyy niin sisustusta, muotia kuin käsitöihin liittyviä juttuja. Vau, kaikki saman katon alla! Tulen poikkeamaan kaupassa vielä ajan kanssa. Mikä ihana liike. Tarjottu kuohuva ja herkullinen piirakka kruunasi illan. Kummasti oli mukava aloittaa ilta näissä merkeissä.

Odottaessani omaa kurssia oli mukavaa seurata alkukuussa Rauman sisustustalo Kodinonnessa pidetystä kurssista tehtyjä postauksia. Seuraan muutamia raumalaisia blogeja, joissa näkyi kurssista koontia. Kaikki hehkuttivat ihanasta fiiliksestä ja saamistaan opeista positiivisesti. Omasta mielestäni opin uusia asioita ja kuvalaatuni parani. Tunnen nyt paremmin kamerani asetukset. Toivon tämän välittyvän tänne blogiinkin parempien kuvien muodossa. Alla muutamia eilen ottamiani kuvia.









by mlekoshi